• Anttilanmäki

"Kun saataisiin hyönteiset voimaan hyvin...”

Updated: Jun 22

Rautatien varteen, Moisionkadulla sijaitsevan vanhan Teletalon nurkalle on kokoontunut sekalainen, hymyileväinen joukkio. On kesäkuinen luonnonkukkien päivä ja tämä ryhmä on lähdössä etsimään niitä Anttilanmäelle oppaiden johdolla. Suurimmalla osalla on kumisaappaat, koska maasto on kosteaa yöllisen sateen jäljiltä. On niin vilpoista, että yhden retkeläisen on lähdettävä hakemaan takki kotona. Ah, tätä Suomen kesää.

Sara Tala ja Aada tutkailevat ketohärkkiä suurennuslasilla.

Mutta kierros alkakoon.

Heti aluksi oppaat Anne-Maj Rope, Olli Ojala ja Aki Sinkkonen haluavat ryhmän kiinnittävän huomiota “junantuomiin”. Esimerkiksi ketomaruna saattaa hyvinkin olla päätynyt alun perin kasvamaan juuri tälle paikalle junavaunujen tai venäläisten sotilaiden saappaiden pohjissa viime vuosisadan taitteen molemmin puolin. Varuskuntakin Lahdessa tuolloin oli. Kohdasta löytyy useita muitakin lajeja, oikein pienoiskirjo.

Matka jatkuu kaupungin komeimpien saarnipuiden alta kohti Anttilankadun alkupäätä. Matkalla bongataan hentoa sinisävyistä nurmitädykettä, paimenmataraa sekä myös pieni pehko metsäapilaa. Anne-Maj Rope kertoo, että punakukkaisia apiloita on kahta lajia, ja nimenomaan tätä suippolehtistä kannattaa pihassa suosia, jos sitä jostain saa käsiinsä, sillä se kuuluu alkuperäiseen kasvilajistoomme.

Liisankujalle on nousemassa komea ukontulikukka. Ensimmäisenä vuonna se luo ruusukkeen ja toisena vuonna kukkii. Aki Sinkkonen pelkää, että kasvupaikka on sellainen, että joku lapsi saattaa ajaa pyörällä sen yli. Onneksi niitä kasvaa siellä täällä Anttilanmäellä. Kasvilajit ja oppaiden selostukset niistä tulevat ja menevät. Palokujalta ihastellaan aidan alapuolista pientä ketoa: lemmikkejä, keltamaksaruohoa ja huopakeltanoa. Myös käenkaali eli tutummalta nimeltään ketunleipä on saanut kasvualaa vallatuksi. Tullaan lehtomaisen metsän rajalle, joka on melkoinen helmi kaupunkiympäristössä. Ympäristöministeriössä ympäristöneuvoksena työskentelevä Olli Ojala kertoo anekdootin paikalla kasvavista valkovuokoista. Kukka menestyy ainoastaan varhain keväällä, kun valoa pääsee puiden lävitse tarpeeksi. Kun puiden lehdet alkavat kasvaa, valkovuokot lakastuvat tyystin, edes lehtiä ei enää löydä.

Oppaat Olli Ojala (3. vasemmalta), Aki Sinkkonen (2. oikealta) ja Anne-Maj Rope (oik.) tunnistivat lehdosta ainakin kolme eri saniaislajia. Anne-Maj muistuttaa, että saniaiset olivat maapallolla jo miljoonia vuosia sitten.

Mäen päällä, taannoisen kesäteatterin kohdalla on jätetty jonkinmoinen siivu nurmikkoa parturoimatta ja heti tulee vastaa oikein lajien kirjo. Kontrasti on melkoinen viereiseen nurmikkoon, josta löytyy vain 3-4:ää

Tuire Mickelsson ja Olli Ojala löytävät kevättädykkeen. Se on jo kukkinut ja siemenet ovat nyt kypsymässä.

lajia. Aki Sinkkonen työskentelee erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Hän haluaakin painottaa sitä, että monilajinen ympäristö täyttää maa-aineksen paremmin kuin yksilajinen. - Monilajisessa syntyy pienipiirteisesti kasvupaikkoja, vähemmät ravinteet pitävät yllä kasvupaikkaa. Nurmikot puolestaan ovat tasaisen reheviä, yksipuolisia.


Jättitatar on levittäytynyt rinteeseen.

Puistoon tultaessa luonnonkierroksella on mukana jo tusinan verran kiinnostuneita.


Samalla tulee vastaan haitallinen vieraslaji jättitatar. Sitä ei kannata päästää leviämään. - Se voi jopa rikkoa talojen perustuksia ja täyttää salaojat, Olli Ojala kertoo ja vetäisee muutaman kasvin juurineen irti maasta.


Matka jatkuu. Välillä tulee vastaan tuttuja lajeja, välillä taas nimiä, joita ei ole koskaan kuullutkaan. Yhtä kaikki alkaa hahmottua, miten paljon eri lajeja Anttilanmäki on onnistunut haalimaan. Antinkadulta löytyy jo kukkinut kevättaskuruoho. Hento kasvi on tärkeä osa ekosysteemiä.

- Kun pörriäiset lähtevät alkukeväästä liikkeelle, aluksi niillä ei ole muuta ravintoa kuin kevättaskuruoho ja paju, Olli Ojala muistuttaa.

Oho, 3 tuntia on kulunut nopeasti. Ryhmä pysähtyy vielä syömään eväitä Lutukkakujan kasvipankille ja ihastelemaan paikan kukkaloistoa. On aika päättää kierros. Mitä oppaat vielä haluavat sanoa?

Kasvipankin kallioilta löytyi muun muassa keltamaksaruohoa. Nuorin luonnonkukkaretkeläinen on jo nukahtanut.

- Sellainen visio tässä on, että kun saataisiin hyönteiset voimaan hyvin, myös lintuja olisi enemmän ihmisten iloksi, Olli Ojala haastelee.


Kaikki kolme kuuluttavat kasviyhteisöjen monimuotoisuuden perään. Aki Sinkkonen on Luonnonvarakeskuksessa tutkinut varsinkin luonnon monimuotoisuutta ja mikrobeja ja kehottaa lisäämään kotipihoille erilajisia pensaita. Tutkimustulokset nimittäin viittaavat siihen, että pensaslajien määrä on yhteydessä ihmisen suoliston mikrobistoon. Mitä enemmän pensaslajeja, sitä parempi bakteeriyhteisö sillä ihmisellä on, joka noiden pensaiden kanssa on tekemisissä.

Oikea monimuotoisuuden kehto olisi lahopuu. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina.

125 views0 comments