Merja Åkerlind
Anttilanmäen historiikin kirjoittajalle selvisi varhaisessa vaiheessa, että Eino Riihelä -niminen nuorukainen oli pyörittänyt sodan jälkeen pimeätä elokuvateatteria Liisankadulla. Niin moni oli asukashaastatteluissa muistellut, miten virkavalta keskeytti viimeisen näytöksen. Mutta oliko tulevalla kauppaneuvoksella Anttilanmäellä muitakin bisneksiä, koska Pekka Ilvonen sekä Kantosaaret olivat yhdessä kertoneet, että Eikka pesi filmejä rännin alla?
Anttilanmäestä ei ollut mitään mainintaa artikkeleissa ja nettijutuissa, jotka käsittelivät alan mahtitekijäksi kasvanutta Eiriä. (Ei muuten ollut Etelä-Suomen Sanomissakaan, kun se tänä keväänä julkaisi ison jutun entisten eiriläisten tapaamisesta ja tarinoista.)
Onneksi historiikkityöryhmässä joku tiesi, että Eirin liike on edelleen suvun hallussa. Kävelin sinne Seurahuoneen kupeeseen ja kerroin asiani. Liikkeenhoitaja kertoi Einon Pauli-veljen olevan hyvissä voimissa ja antoi puhelinnumeron.
Pauli Riihelä lähetti kuviaan veljestään Einosta.
Ensimmäinen soitto sattui hankalaan aikaan, mutta sovimme paremman rupatteluhetken. Muistikuva Einosta pesemässä filmejä rännin alla voi hyvinkin pitää paikkansa, myönsi Pauli Riihelä. Hän kertoi Einon rakentaneen ensimmäisen laboratorionsa perheen - osin pommituksissa vaurioituneeseen - kotitaloon Liisankadulle ja pyörittäneen sitä pari vuotta. Saan paljon muutakin tietoa, ja Pauli Riihelä tekee vielä joitakin korjauksia valmiiseen tarinaan. Häneltä tulee myös valokuvia sähköpostilla.
Yhdessä harmittelemme, ettei Einon omia elokuvia ole jäänyt talteen. Hän nimittäin filmasi lahtelaisia versioita amerikkalaisista Meidän sakki -elokuvista. Kuulemma kamera kävi myös Anttilanmäellä.
Onko Sinulla muistissa nuorten miesten filmaustouhuja kotinurkilla 1940-luvulla? Entä seurasitko, kun Erkko Kivikoski filmasi parikymmentä vuotta myöhemmin Anttilanmäellä Kuumaa kissaa?